Elokuva-arvostelu: Kultahattu (1974)

Kultahattu eli The Great Gatsby on vuonna 1974 julkaistu elokuva, joka perustuu F. Scott Fitzgeraldin samannimiseen romaaniin. Elokuvan ohjasi Jack Clayton, tuotti David Merrick ja käsikirjoitti mm. Kummisetä-elokuvista tunnettu Francis Ford Coppola. Pääosissa ovat Robert Redford (Jay Gatsby), Mia Farrow (Daisy Buchanan), Bruce Dern (Tom Buchanan), Sam Waterston (Nick Carraway) ja Karen Black (Myrtle Wilson).

Elokuva pyörii suurimman osan ajasta Jay Gatsbyn ja Daisy Buchananin välisen suhteen ympärillä. Se kuitenkin alkaa Nick Carrawayn lyhyellä puheella ja alkutunnelmilla. Nick asuu Jay Gatsbyn naapurissa ja hän haluaakin tutustua tähän eräissä juhlissa, jotka järjestetään Jayn kotona. Se onnistuukin, ja siitä lähti liikkeelle Nickin ja Jayn välinen ystävyyssuhde. Lounaalla Nick kutsui Jayn kotiinsa, jossa tämä tapasi hänen viehättävän ystävänsä Daisy Buchananin. Kävi ilmi, etteivät Daisy ja Jay olleet tavanneet kahdeksaan vuoteen, minkä seurauksena heidän välinen romanssinsa sai jatkoa. Daisyn silloinen mies Tom Buchanan ei kuitenkaan nähnyt suhdetta hyvällä, ja jonkin ajan kuluttua Tom aiheutti heidän välilleen kitkaa. Samanaikaisesti Myrtle ja George Wilson kävivät riitaa omasta suhteestaan niinkin kiihkeästi, että se johti Myrtlen kuolemaan, jonka aiheutti huolimattomasti autoa ajanut Daisy Buchanan. Tämän seurauksena George lähti etsimään syyllistä, päätyi Jay Gatsbyn taloon ja tappoi hänet, joka oli silloin uima-altaalla lepäämässä, sekä lopulta myös itsensäkin. Sen jälkeen totuus eri henkilöiden välisistä suhteista alkoi paljastua.

Elokuva on mielenkiintoinen, sillä se kuvastaa hyvin 1920-luvulla vallinnutta yhteiskunnallista tilannetta ja samalla myös sen ajan jazz-henkeä. Elokuvan tärkeimpiä teemoja olivat kuitenkin rakkaus ja ystävällisyys loppuosan vaikeista tilanteista huolimatta. Itse en ehkä pysty samaistumaan sen ajan yhteiskuntaan, mutta sekin on vain merkki erilaisuudesta ja siitä, että maailma muuttuu nopealla vauhdilla. 2010-luvun yhteiskuntahan on merkittävässä määrin erilainen 1920-luvun vastaavaan verrattuna johtuen siitä, että painopiste on siirtynyt yhteisöllisyydestä kohti yksilöllisyyttä. Näyttelijäsuoritukset olivat erittäin hyviä. Tällä kertaa parhaat kortit taskustani veivät Mia Farrow ja Robert Redford. Myös puvustuksessa ja maskeerauksessa onnistuttiin hyvin. Kaiken kaikkiaan hyvä elokuva, joka rauhoittaa monen ihmisen mielet esim. tiukan työrupeaman jälkeen.

Vili Roponen

SCI_FI NÄYTTELY! KATSO AVARUUS-WAU KUVAT!!

 

Aineistonäyttely: Oravan talvi

Aineistonäyttelyn aiheena on talvinen luonto ja erityisesti oravan talviset seikkailut. Näyttely on suunnattu lapsille ja lapsenmielisille. Aineistovalinnoissa on panostettu satuihin ja kuvakirjoihin. Oravan elämään voi tutustua myös tietoiskun ja tietokirjan muodossa. Näyttelyn tärkeitä yksityiskohtia ovat orava-aiheiset pehmolelut ja leikkisä koristelu. Värimaailma on maanläheinen (valkoinen, ruskea, vihreä). Tervetuloa tutustumaan oravan metkuihin!




Pois alta risut ja männynkävyt! Oravalla on nälkä!

Aineistonäyttely: Luonnon talvi

 

Luonnon talvi -aineistonäyttely.

Lukupiiri: F. Scott Fitzgerald Kultahattu

Kirjassa seurataan Nick Carrawayn silmin nuorten amerikkalaisten kesänviettoa Long Islandilla.
Nick tutustuu naapuriinsa Jay Gatsbyyn, jonka tuhlaileva elämäntyyli aiheuttaa hämmennystä ympäristössä. Jay Gatsby tapaa uudelleen nuoruuden rakkautensa Daisyn joka on mennyt naimisiin Tomin kanssa. Kirja on todentuntuinen kuvaus nuorten ja rikkaiden amerikkalaisten elämästä 1920-luvulla.

"-Hänellä on varomaton ääni, Daisylla, huomautin, 
-se on täynnä...
En löytänyt sanaa.
-Hänen äänensä on täynnä rahaa, sanoi Gatsby äkkiä. 
Sitä se oli. En ollut ymärtänyt sitä koskaan aikaisemmin. Se on täynnä rahaa - siinä oli se ehtymätön viehätys, joka hänen puheessaan pulppusi, sen kilinä ja sen symbaalinhelke ..."

Kirja herättää kysymyksiä yhteiskunnan rakenteista ja amerikkalaisesta elämäntavasta mutta aihe sopii myös nykypäivään. Kirja sopii kaikille yläasteikäisistä alkaen. Sopii hyvin lukupiirikirjaksi lyyhyytensä ja helpon lähestyttävyytensä takia.

The Rosebuds

Havukka-ahon ajattelija

Veikko Huovinen (1952)

Havukka-ahon ajattelija Veikko Huovisen esikoisromaani. Se on humoristinen kertomus korpifilosofi Konsta Pylkkäsestä. Kirjan kieli oli kansanomaista ja aitoa. Huovisen metsänhoitajataustan huomaa mielenkiintoisista luontokuvauksista. Pääosassa kirjassa on päähenkilö Pylkkäsen ajatukset maailmasta, eikä niinkään draamallinen juoni.

"Hän kumartui sammalmättään puoleen, kääntyi tuosta polvilleen, siitä ojentui kontalleen, kohta oli maata myöten. Silloin hän huomasi vihreäjuomuisen mittarimadon puolukanlehdellä. Mato heilutti päätänsä. Konsta koetti arvata, mitä madolla oli mielessä. Kai se ainakin jotain on ajavinaan takaa. Heiluuhan tuo tolkun näköisenä, poika tai tyttö...
- Mutta mikä on mittarimatosen luontainen täkeysasema maapallojärjestelmässä. Mitä sillä on täällä tekemistä?"

Teos oli melko kevyt lukea, vaikka murre häiritsi osittain. Kirja sopii lukupiirikirjaksi pääasiassa vanhemmille ihmisille. Lukupiirissämme kirja ei herättänyt hirveästi keskustelua, mutta ei myöskään suuresti negatiivisia tunteita. Koimme kuitenkin hyödylliseksi tutustua klassikkoon.

Teoksesta on myös elokuvasovitus vuodelta 2010.

Lukupiiri A

Peippo vei

Peippo vei (Heli Laaksonen Otava 2011)



Runoilija pullikoi uimahallissa siirtolohkareen kanssa, lukee Tekniikan maailman testiä omalle rakkaalle autolleen, pyytää yksinäisen kuun peittonsa alle lämmittelemään. "Että keksii!" kirjoitti Helsingin Sanomien kriitikko Heli Laaksosen edellisestä runokokoelmasta Sulavoi.

 Samaa mielikuvituksen rikkautta ja kielellistä ilotulitusta on uusissa runoissa, joihin tarkasti havaitut luonnon merkit tuovat myös myyttisen, ikiaikaisen tason. Linnut ja kansansatujen eläimet elävät kuin ihmiset ikään, perunanmukulallakin on runojen maailmassa oma luonteva paikkansa.

Peippo vei on murteella kirjoitettu runoteos. Jotkut runot ovat tarinanomaisia, toiset taas enemmän ajatuksen virtaa.Valitettavasti kirja ei avautunut kellekkään lukupiiriläisistä. Kielen lisäki murretta oli vaikea lukea ja kirjoitustyyli oli melko sekava.

Kirjaa voisi suositella Turun alueen runouden ystäville.