Peippo vei (Heli Laaksonen Otava 2011)
Runoilija pullikoi uimahallissa siirtolohkareen kanssa, lukee Tekniikan maailman testiä omalle rakkaalle autolleen, pyytää yksinäisen kuun peittonsa alle lämmittelemään. "Että keksii!" kirjoitti Helsingin Sanomien kriitikko Heli Laaksosen edellisestä runokokoelmasta Sulavoi.
Samaa mielikuvituksen rikkautta ja kielellistä ilotulitusta on uusissa runoissa, joihin tarkasti havaitut luonnon merkit tuovat myös myyttisen, ikiaikaisen tason. Linnut ja kansansatujen eläimet elävät kuin ihmiset ikään, perunanmukulallakin on runojen maailmassa oma luonteva paikkansa.
Peippo vei on murteella kirjoitettu runoteos. Jotkut runot ovat tarinanomaisia, toiset taas enemmän ajatuksen virtaa.Valitettavasti kirja ei avautunut kellekkään lukupiiriläisistä. Kielen lisäki murretta oli vaikea lukea ja kirjoitustyyli oli melko sekava.
Kirjaa voisi suositella Turun alueen runouden ystäville.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti