perjantai 16. tammikuuta 2015

Elokuva-arvio: Isänsä poika

Isänsä poika (jap. Soshite chichi ni naru)
Draama
Japani, 2013
Ohjaaja: Kore-eda Hirokazu
Ikäraja: 7
Kesto: n. 1 h 57 min

Poikavauvat ovat vaihtuneet synnytyssairaalassa, ja vanhemmille kerrotaan tästä lasten ollessa kuusi vuotta vanhoja. Valitako ei-biologinen lapsi, jota on rakastanut ja kasvattanut kuusi vuotta, vaiko ”oma”, täysin toisenlaisen lapsuuden elänyt itselle tuntematon poika? Tästä asetelmasta rakentuu japanilainen elokuva Isänsä poika.

Elokuvassa enemmän keskiössä on ensimmäinen perhe; arkkitehti-isä Ryota, hänen kotirouvanaan toimiva vaimonsa Midori ja heidän poikansa Keita. Keitan isä Ryota on omistautunut työlleen ja on pojalleen etäinen. Elokuvan pääteemana on vanhemmuus ja erityisesti isyys, mikä on virkistävää, koska yleensä vanhemman ja lapsen suhteesta puhuttaessa nostetaan esille äiti ja lapsi.

Elokuvassa käsitellään myös erilaisia elämäntapoja. Keita on kasvanut elämänsä kuusi vuotta varakkaiden ja kurinalaisten vanhempiensa luona, kun taas Ryotan ja Midorin biologinen lapsi, Ruysei, on kasvanut hieman toisenlaisessa ja vähemmän varakkaassa, mutta rakastavassa ja onnellisessa työläisperheessä. Elämäntavat törmäävät toisiinsa, kun vanhempien - lapsilta ei tässä asiassa mielipidettä kysytä - pitäisi päättää, mitä vaihtuneiden lapsien kanssa tehdään.

Isänsä poika nostaa esille vanhemmuuden tärkeyden kritisoiden sitä, onko lapsen oltava biologinen ollakseen rakastettu - ja iänikuisen kysymyksen siitä, onko lapsi vain vanhempiaan varten. Ryotan kasvatustavassa näkyy perinteinen japanilainen kasvatuskulttuuri ja oman elämän eläminen lapsen kautta.

Elokuva on ihanan japanilaisen vähäeleinen - kuvaustyyli on rauhallinen ja seesteinen, ilman nopeita leikkauksia. Värimaailma on vaalea, välillä soi rauhallinen pianomusiikki.

Japanilainen elokuva ei ole juurikaan pinnalla Suomessa suosituimpia anime-elokuvia -ja sarjoja lukuunottamatta, ja se pääsee harvoin teatterilevitykseen, mikä on sääli. Isänsä poika on virkistävä ja positiviinen kantaa ottavasta, ja ehkä hieman vaikeasta aiheesta huolimatta. Suomalainen tulkinta aiheesta olisi voinut olla paljon karumpi.

A. W.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti