lauantai 17. tammikuuta 2015

Kirjavinkkaus


Sally Green            Puoliksi paha


Puoliksi paha on henkeäsalpaava tarina erään pojan selviytymiskaappailusta.

Ihmisten keskuudessa elävässä salaisessa noitayhteisössä mustia ja valkoisia noitia yhdistää vain yksi asia: pelko poikaa kohtaan, joka kuuluu molemmille puolille ja ei kummallekaan.

Jokainen meistä tietää minne kuuluu ja kuka on, mutta on myös niitä hetkiä kun ei tiedä minne kuuluikaan.

Elämässä on varmasti tullut meille jokaiselle vastaan tilanne, jolloin ollaan yksin. Miten elämässä saisi uuden otteen? Kannattaako luovuttaminen, silloin kun edessä on vain tyhjät seinät? Mitä siitä luovuttamisesta seuraa?

Näiden asioiden kanssa painii kirjan päähenkilö.


Kirja laittaa pohtimaan elämän todellisuuksia, vastoin käymisiä, jokaisen osaa elämässä. Oma valinta elämässä määrittää sen keitä me olemme?

Vai määrittääkö vanhempiemme tekemät asiat sen?

Ihmiset ovat julmia, niin lapset kuin aikuisetkin.

Niin aikuiset, eivät aina ole oikeassa.

Keneltä lapset oppivat julmuuden?

Ovatko asiat aina niin mustavalkoisia?

Onko erilaisuus paha asia?


Kirjassa pääsee kurkkaamaan ihmisten kieroutta, kavaluutta, ahneutta, itsekkyyttä ja empatian puutetta. Mitä siitä seuraa, kun ihminen ei pysty empatiaan?

Tarina on raakalaismainen, synkkä ja epäoikeuden mukainen.


Pätkä kirjasta:

”Sanoin, että ei käy.”

Herra Taylor istuu yhä tuolissa, mutta hän ottaa jälleen kiinni ranteestani ja vetää minut luokseen.

En vastustele, vaan antaudun vedettäväksi, joten paiskaudun häneen ja tuoli kallistuu uhkaavasti taaksepäin. Herra Taylor yrittää palauttaa tuolin pystyyn räpyttämällä käsiään kuin siipiä, mutta siitä ei ole mitään hyötyä.

Vapaudun opettajan otteesta ja kaadun pehmeästi, toisin kuin hän.

Nousen ylös ja kävelen ulos huoneesta.

En ole varma, olenko tehnyt tarpeeksi erottamista varten, joten tartun kanslistin tuoliin ja heitän sen pihalle ikkunan läpi. Sitten suuntaan koulun etuovelle ja laukaisen palohälytyksen matkalla ulos. Rikon vielä varmuuden vuoksi rehtorin auton tuulilasin kanslistin tuolilla, joka on pudonnut kätevästi ihan lähelle.

Kun tulen kotiin, poliisit odottavat minua siellä.


Ottakaa selvää saiko Nathan potkut koulusta? Onko hän koskaan tasavertainen muiden kanssa? Entä kuka se paha oikeasti on?


Nathan Byn on puoliksi paha.


Hän on puoliksi valkoinen noita, puoliksi musta.


Hänen äitinsä oli parantaja, hänen isänsä on murhaaja.


Hän on kaikkien hylkäämä, mutta jokaisen jahtaama.

6-9 luokkalaisille.
(AK)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti